Lomalaisen kasvio

126 Punaoranssikukkainen puu Decaisnea insignis keltanarrinpensas dead man’s fingers Kiina, Nepal, Myanmar Kesävihanta pensas tai pieni puu, 5‒8 m Narrinpensaan runko voi kasvaa 20 cm paksuksi. Lehdet ovat päätöpariset, 60‒90 cm pitkät, ja niissä voi olla jopa 25 lehdykkää; lehdykät 15‒10 cm. Kukat ovat 25‒40 cm pitkissä nuokkuvissa tertuissa. Yksittäinen kukka on 3‒6 cm leveä, ja siinä on vihertävät terälehdet. Keltanarrinpensaan hedelmä on keltavihreä ja sininarrinpensaan, D. fargesii , sinimusta. Eng- lanninkielinen nimi ”kuolleen miehen sormet” kuvaa sinisiä papumaisia hedelmiä, joita tämä erikoinen pensas tuottaa. Hedelmien sisus on syötävä, ja se maistuu suunnilleen vesimelonilta. Kuva alla oikealla. Palon sisältämässä hyytelössä on myös siemeniä, jotka ovat litteitä ja mustia, noin sentin kokoisia. Pensasta kasvatetaan koristeena, ja se selviää alkuperäänsä paljon kylmemmissäkin oloissa (jopa -15 °C). Hedelmä on arvokas Sikkimissä. Lardizabalaceae akebiakasvit Lauraceae laakerikasvit Apollonias barbujana apollonlaakeri Canary laurel, barbusano Madeira, Kanariansaaret Ikivihreä puu,10‒20 m Apollonlaakerin kuori on nuorena sileää, mutta muuttuu vanhetessaan karheaksi ja harmaanrus- keaksi. Laakerimaiset lehdet ovat 8‒18 cm pitkät ja ilmestyessään kuparinpunaiset. Lehti on aromaat- tinen murskattuna, kuten laakerinlehtikin. Vaalean- keltaiset, hieman tuoksuvat kukat ovat pienet. Niitä seuraavat tummat ruskeanmustat marjat, n. 1,5 cm halkaisijaltaan. Apollonlaakeri on puumaisempi kuin pensastava välimerenlaakeri, Laurus nobilis . Puuaines on kau- nista ja suosittua huonekalupuuta (”Canary ebony”). Aiemmin saarten metsiä kaadettiinkin runsaasti, mikä johti apollonlaakerin uhanalaistumiseen. Met- siä on jäljellä vain vaikeakulkuisimmilla paikoilla. Villinä kasvaessaan apollonlaakeri on tär- keä kasvi laurisilva-metsissä, jotka ovat julistettu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi 1999. Nämä metsät koostuvat 18 puulajista, joista neljä kuuluu laakeripuiden heimoon. Apollonlaakerin lisäksi ovat listalla Ocotea foetans, Laurus novocanariensis ja Persea indica . Laurisilva-metsä on yleensä kostea (yli 85 % kosteus) ja sijaitsevat 500‒1500 m kor- keudessa merenpinnasta. Näillä metsillä on tärkeä merkitys saarten ekologiassa. Descaisnea fargesii , sininarrinpensas

RkJQdWJsaXNoZXIy MzYyOTE=